Sit kun mä olen laiha, oon paljon onnellisempi

Ja tää on vaan totuus. Ei sitä oo kieltäminen tai kiertäminen, pitäis vaan ottaa itseensä niskasta kiinni ja tehdä jotain sen eteen. Nyt mä yritänkin, ja ihan varmasti mä pystyn siihen, mun on pakko. Oon aina halunnut olla laiha, niin kauan kun oon vähänkin tajunnu sen tarkoituksen ja kauneuden. Ja mun paino on yks niistä suurista osatekijöistä, jotka on aina tehny musta ulkopuolisen. Koko mun elämän ajan ja se vaan jatkuu.

Tänään pääsin sängystä ylös jo tunnissa ja söin aamupalaa ja life was goodddd. Ja sit hups, unohdin taas syödä. Ihan tosissani unohdin. Ja kävin asuntonäytöissä. Rakastan yhtä asuntoa, vaikka se onkin vähän pienehkö, mut siinä on söpö kesähuone ja ihana keittiö. Plus se on vähänniinku kaukana kaikesta, mut silti lähellä sitä Kuusaan urheiluliikettä (KT-Sport?) ja bussipysäkkiä jajaja. Haluisin muuttaa sinne, muuttaminen tois vaihtelua elämään ja saisin uuden alun. Vähän kauemmas tästä paikasta, missä oon asunu koko ikäni. Ja näistä muistoista. En ees haluu ajatella, en haluu muistaa kaikkea mitä tähän asuntoon/paikkakuntaan/ihmisiin liittyy. En positiivisia enkä negatiivisia. Ainiin ja äiti ihan tosissaan joskus aikoja sitten ehdotti, että muutettais Mielakkaan. Oisin luultavasti kuollut. Ja ajatelkaa, YHDEN ihmisen takia, joka siellä asuu.

Painon jumittaminen on luultavasti se, joka painaa mua tällä hetkellä eniten alas. Heti, kun saan sen pysyvästi jonnekin 63kg:n paikkeille, en oo niin stressaantunu ja kaikki muuttuu paremmaksi. Enkä oo ahminu neljään päivään. Neljään kokonaiseen päivään. Mietin, että mistä lähtien oon ahminu, ja tajusin, että tiedostamatta aika tosi kauan. Mutta nyt siihen tulee muutos, ja mä pystyn tähän.

Keittiövaaka on kai rikki. Vihaan sitä, aina kun nään sen, tekee mieli huutaa ja raivota. Ja heittää se seinään, mutta enhän mä voi. Se on mun tuki ja turva, kalorit pitää tietää tarkalleen eikä arviolta. Ykskään kalori ei saa mennä kurkusta alas laskematta, paitsi sitten niinä vapaapäivinä, joita tulee olemaan sitten joskus. Sitten, kun paino on taas alempana. Ja sitten, kun en oo turvoksissa. Pitää juoda vettä. Pitäisi liikkua, mutta ei ole energiaa, voivoi. Toistelen itseäni joka postauksessa, oho. Ei kiinnosta.


LAIHALAIHALAIHALAIHAKAUNISIHANALAIHARAKASTETTUJATARPEEKSIHYVÄLAIHA.

Miks musta tuntuu, että alan pikkuhiljaa uskoon horoskooppeihin O:

Huomenna meen ostamaan uuden keittiövaa'an, jonka toimivuuden ihan varmasti tarkistan. En haluu enää, että käy näin. Oon liian kauan luullu syöväni vähemmän ku mitä todellisuudessa syön. Pitää laihtua. Pitää tulla kauniiksi ja sopivaksi ja riittäväksi. Pitää olla vielä joku kaunis päivä täydellinen. Pitäisi löytää sitä energiaa, jotta jaksais liikkua. Alotan syksyllä vatsatanssin taas, koska oon luvannut niin kaverille. Ehkä vois yrittää löytää juoksemiseen taas motivaatiota ja sitten löytää vielä joku muu harrastus. Ja jaksaa koulu.

Joko 800jotain, en jaksa tarkistaa. Tai sitten 1231. Ei voi olla varma, kuin paljon toi on valehdellut. KUOLE POIS VAAKA, ainiin ja aamupaino 67,8kg. Mitä vittua.

Annoin äitille mittanauhan, pitää pyytää se takasin, ihan varmuuden vuoksi. Ehkä pitäis myös ruveta mittaileen viikoittain. Ja ottaa edistyskuvia, mutkun mä en edisty. Voivoi. Ja nyt mä lataan musiikkia, luulen että saan sillä vielä joku päivä motivoitua itseni lenkille. Juupa juu.