Rakkaus on vaarallinen enkeli

Sennimisen kirjan luin tänään eilen. Ja rakastuin, en ensiksi. Mutta mitä pidemmälle mä sitä luin, sitä ihanammaksi se muuttui. Ei ylitsevuotavan rakastavaksi, mut just sellaseksi.. Rakkauspositiiviseksi. Ja oli siinä pari koskettavaakin kohtaa, itkettävää tai jotain. Ei, en itkenyt. Olisin halunnut kyllä.

ihanaihanaihana ;_; <3

Toinen hc-ahmimispäivä putkeen, eikä tää oo lopussa ja mä tiedän sen itsekin. Koska ruoasta pitää päästä eroon. Ei kai elääkseen voi syödä, syödäkseen eletään. Näin mä sen asian koen, ikävä kyllä. Pakastin on täynnä kaikkea, jota mä huomenna aion tuhota, koska oon yksin himassa ja en haluu, että ne kummittelee siellä. Tyhmää, mutta ei ruokaa saa heittää roskiin. Saa, oikeestaan, mutta mä en voi. Voisin, jos olisin maksanu ne ite, joten tää ei oo mikään tekosyy saada syödä niitä. Vaan en haluu tuhlata muiden rahoja, koska tiedän kyl millaset omantunnontuskat siitä viel tulis. Ahmimisomantunnontuskat on paljon helpompi sietää.

Ja sain juuri viestin, jossa luki jotain selitystä ja sit: "ÄÄ SÄ OOT MULLE TÄRKEE JA RAKAS HANIPUPPELI. Imelää xd". Kuin söpöö, ja nyt hymyilyttää. Ystävätkaveritmauritmitkäonkaa on ihania.
Viestissä myöskin ilmaistiin, että saattais olla mökkireissu tiedossa, dis I like! Oon kuumotellu koko kesän, että pääsis mökille, kun kaupunki alkaa ahdistaa. Kreikassa autto semisti (ylipaljon).
Haluun oman pienen mökin, jonne voin sitten aina karata kesällä yksin eristäytymään muista ihmisistä ja juomaan alkomahoolia ja unohtamaan kaiken. Koska eniten mä haluisin vaan unohtaa.

Ahdistava, en tiä miks, mutta tulee tunne et joku hyökkää tosta kohta tai jotain. Olkaa hyvät. <3 <:

Tärkein, mitä olin ajatella sanoa, oli mun tänöiset suunnitelmat. Heti, kun äiti ja sen mies menee nukkumaan, tuhoan pakastimen sisältöä ja järjestän vaatteita ja tavaroita, ehkä pakkaan jo laatikoihin. Kyllä, muutto tiedossa, ainakin jos multa kysytään. Ei kyllä olla tehty tarjousta edes vielä, mut ollaan mietitty jo yli kuukaus ja se asunto on täydellinen. Ja Kuusankoskella, joten saisin vähän välimatkaa tähän ahniinrakkaaseen syntymäkaupunkiin. Vaikka onhan Kuusaakin osa Kouvolaa jo, mut ei mun mielessä. Mun ajatusmaailma sanoo, että ne on yhäkin kaks eri kaupunkia, ja että musta tulee kuusaalainen.

Lame sinänsä, jos ei muutetakkaan ja mulla on kamat pakattuna ja sit joudun purkaan ne. Whatever dude, mähän muutan vaik mikä olis! En enää jaksa tätä asuntoa, melkein seittemän vuotta täynnä tässä ja kiitti mulle riitti. Kamala, en oo missään vaiheessa tykänny tästä. Asdfghjkjhgfds nyt loppu, kirjotan muuten taas romaanin.

"Stones taught me to fly

Love taught me to lie

Life taught me to die

So it's not hard to fall

When you float like a cannonball"