Se valehtelee myös itselleen

yhyy tuokaa joku mulle neljä ensimmäistä Potteria englanniks ja I'll love you long time

Mulla on ollu hyvä viikko. Suht läskiahdistukseton viikko. Oli ollut. Ja sit en tiedä mitä vittua tapahtu, mut yhtäkkiä mä en riitä. Istuin lajittelemassa kynslakkoja - rupes pelottaa niin vitusti, et oli pakko soittaa äitille (joka on pitämässä hauskaa kavereiden kanssa, MIKS MENIN SOITTAA JA PILAAMAAN KAIKEN?) ja panikoida. Onneks en pyytäny sitä tulee kotiin, koska sen jälkeen en ois enää tienny, mitä tehdä. En haluu olla tällanen vitun taakka sille.

Tuhlaan vaa mun vanhempien rahoja ja oon ilkee - tai en ainakaa tarpeeks huomioonottava ja oon itsekäs - ja en arvosta niitä tarpeeks. Ne antaa kaikkensa mun hyväks, ja mitä mä teen? Saan itkukohtauksen, koska en muka riitä. Miksei se voi loppua jo.
Mulle tuli sellain olo, että on pakko yrittää ettiä työpaikka ja auttaa asioiden maksamisessa. Tyhmää, mehän tullaa toimeen ihan suhteellisen hyvin. Ja oon vielä alaikänen. Nykyään vaan tunnen syyllisyyttä melkein aina, kun äiti maksaa jotain. Laskut, vuokra. Mulle joku vaate. Ruokaostokset.
Pitäis joko maksaa omat ruokaostokset tai olla syömättä. Pikkuhiljaa varmaan toka vaihtoehto.

En haluu kasvaa aikuiseks, en voi, aiheutan pettymyksen taas ja aina. Haluun lopettaa olemasta seksuaalinen olento, haluun kuihtua lapsen mittoihin ja olla kiltti tyttö ja täydellinen. Ja hyvä koulussa, taas yks asia, jossa oon aiheuttanu pettymyksen. Ja oon saanu äitinkin vedettyä laihdutukseen, en haluu että siihen sattuu. Tai, että sillekin tulee pakkomielle. EN HALUU.
Lapsuus takasin, kiitos.

Tuli semist ruma olo, kun näin tän kuvan ekaa kertaa ihihiijwgeiep.

Kaikki on mun syytä. Kaikki. Vanhempien avioero. Koulukiusaaminen. Kaikki tää läski, kaikki meidän perheen rahareiät - mulle salikortti, koulukirjat, vanhojentanssimekko, piilarit ja piilarinesteet, silmälasit, mun vaatteet, MUN RUOKA, mun kaikki. Aina vaan vittu minä ja en kestä sitä.

Vanhojentanssimekosta. Viimeyönä mä kerroin äitille, etten tanssi vanhoja, koska en tuu näyttään siin mekossa tarpeeks hyvälle. Ja koska se maksaa niin tajuttomasti. Ja koska en saa paria.
Ja oisitte kuullu sen äänen, kun se vastas. Se oli niin.. surullinen ja pettynyt.
En mä voi olla tanssimatta. Mut en saa mistään paria. Enkä tiiä mitä teen, koska en voi tuhlata äitin rahoja siihen mekkoon.

"Puolet minusta liekkeihin tuijottaa

Ne värini toistavat tanssissa

Puolet rakastaa mustaa vedenpintaa

Ja mitä se syvyyteen piilottaa

Puolet jäi vangiksi illuusioon,

joka itsestään rakensi uskonnon

Puolet iskee rystyset kallioon

Tunteakseen todellisen"

  

Että sellanen perjantai-ilta.

Kevyttä ilta-ajateltavaa (: