Unelmista ja niiden olemattomuudesta

Tulin just lenkiltä. Tai no "just", oikeestaa 45 minuuttia sitten, mut niih. Melkein meni oikein! Vituttaa, lenkin aikana tuntu, että tein tarpeeks kovalla tahdilla ja raskaasti. Nyt tuntuu, et päästin itseni kumminkin liian helpolla. Ois pitäny jaksaa hölkätä kovempaa ja pidemmän aikaa. Miksen koskaan oo tyytyväinen itseeni ja suorituksiini? (Alisuoriutuja, that's why!)

Joka tapauksessa, lenkki oli suunnilleen 1 h 25min pituinen. Ensin mä soitin puhelun (<3) ja kävelin reippaasti jonkun kymmenisen minuuttia. Puhuin kaverin (YSTÄVÄ ffs!) kanssa kaikkee ja sitten valitin, että en uskalla lähtee hölkkäämään, että perjantaina kestin vähän päälle 8 minuuttia. Ystävä ehdotti, että kokeilen tällä kertaa sitten, että jos jaksaisin jonkun 9 minuuttia, eli parantaisin 42 sekuntilla. No lähdin tähän mukaan ja lopetettiin puhelu.
Lähdin aika randomisti hölkkäämään mitään ajattelematta. Senhetkisessä biisissä tuli ihana kohta, joten jotenkin jalat vaan päätti alkaa hölkkäämään, mua hirvitti ja ajattelin, etten millään pysty siihen. Jotenkin se kumminkin onnistu.
Jatkoin vaan eteenpäin, halusin lopettaa. En kumminkaan tiennyt, että millon se 9 minuuttia olisi ollut kulunut, joten päätin, että lopetan sit, kun oikeesti on pakko.
Kokonaisajaksi jatkuvalle hölkkäykselle tuli 21 minuuttia 45 sekunttia. Öö, no oon tyytyväinen, koska en tienny pystyväni tohon. Mut tiedän, että jos olisin vahvempi mieleltäni, olisin kyllä jaksanut hölkätä vaikka koko lenkin. Huoh, oonpas mä taas hyvin positiivinen. <3

Et tietenkään! O:

Kun pääsin käytävään, en halunnu heti luovuttaa, joten aattelin, että mennään nyt sitten vielä rappuja. Kävelin/hölkkäsin ne kahteen kertaan, eli 2 x 6. kerrokseen ja takas alas, sitten vielä kerran 2 kerrosta alas kotiin. (Säälittävää, ei noi raput ollu ees maininnan arvosia, lol..............)
En halun mennä kotiin, en vaan halunnut. Venyttelin rappukäytävässä ja sit raahauduin kotiin, äää. Nyt vaan masentaa tai jotain, ei masenna, mut jotenki tylsä olo. Sellain, etten tiedä, ei kiinnosta tietää ja ei ole mitään syytä, että kukaan kertois mulle. Mitävittuaminäselitän. Haluun nukkumaan, mut en mä tiiä.. Ei innosta, sit tulee vaan uus aamu ja pitää raahautua kouluun ja leikkiä, että koko ajan on kaikki hyvin, kaikki on kyllä hyvin, ei sillä, mut en tiiä. Niinku sanoin jo.

"Huomenna muista sitten tulla ajoissa,

näytä kaikille, että kyllä sä osaat!"

OLE JO VITTU HILJAA NIISTÄ MYÖHÄSTYMISISTÄ, ei jaksa kuunnella. Voi vittu, anteeks, jos en tuu joka aamu ajoissa. Ei varmaan ainakaa mitää tekoa sen kanssa, että ei kiinnosta koulu, ei kiinnosta kesätyöt, ei kiinnosta mikään paitsi ystävät ja laihduttaminen/kunnon kohottaminen. Ei vaan kiinnosta, mitä minä sille voin?

Mulla ei ole mitään oikeita unelmia. Ei ole mitään, mikä ois sellanen vahva, "kun tää tapahtuu, voin kuolla onnellisena", sellanen asia, johon liittyy tollanen tunne. On sirpaleita kylläkin, pieniä asioita, jotka tekis musta paljon onnellisemman.

Tavotepaino, lisää korvareikiä, pitkät hiukset ilman pidennyksiä.

Se yks. Kovempi kunto ja kiintee kroppa.

Se, että kaikki puhuis mulle, kun aina tuntuu,

 että puhun muille ja

muut ei puhuis mulle vapaaehtosesti.

Miks tuntuu tältä, kun se ei oo ees totta?

who's in? OOOO:

Mielenkiintosta paskaa vaan lisää, eli ruokaaruokaaruokaa. RUOKAA.

Aamulla: kaks leipää (taas vaihteeks) ja levitettä

Koulussa: 2/3 jostain riisipiirakasta (?) ja Starbucks Caramel Latte (<3)

Äitin koululla vieraana: jotain sämpylän tapasta (VITUSTI LIIKAA) + voita, tomaattikeitto + kermaavahto, broilerleike + punaviinikastike + joku ihme peruna ja juureksia (broilerista jätin kyllä puolet syömättä, sentään jotain järkeä löytyy päästä) ja sitten jälkiruoaksi itsetehtyä jäätelöä + liekitettyjä omenia

Näitten lisäksi vielä söin 180g pussin Panttereita. Voi vitun läski, miten se on muka niin vaikeaa lopettaa turha mussutus. MITEN? Kyllähän mä annoin kavereillekin niistä (seliseli..), mutta suurimman osan söin ite. Nyt kun laskin, annoin pois ehkä seitsemän karkkia (56 kcal), parempi ku ei mitään, mutta silti, ei saatana.

Miks söin taas niin vitusti? 

Miks ei osaa tehä rajaa normaalin, liiallisen ja liian vähäisen syömisen välille?

Ainiin, tein vielä 3 x 15 biceps curleja /käsivarsi, kun sain itseni ylös tuolista. Vihaan mun käsivarsia, hyihyi. Mitä kohtaa mun vartalossa mä en vihais? xd

Unelmoin asioista, joilla huomaan olevan aika mitätön merkitys itselleni. Paitsi suunnilleen kahdella asialla.

Ohjees ai did.

Ja precious apple otti hittiä käytävässä, kun se tipahti taskusta, ihan kunnossa onneks. |:

Haluun paeta tonne ja asua tossa.. jutussa vaikka viikon ajan. Unohtaa vaan kaiken vähäks aikaa.

Mua pelottaa, että et. Ihan oikeesti pelottaa ilman syytä, mutta pelottaa kumminkin.

   

"Sua pelottaa nykyään kaikki."