"Mä en kestä kauempaa,
nainen sä oot kaikkein kauneinta."
Ei mulla oo mitää sanottavaa. Toi yläpuolel oleva kuvaa tänhetkisii tunteita aika hyvin. Ja en osaa sanoo yhtään, miltä tuntuu. En tiiä oonko täl hetkel niinku hyväl tuulel vai huonol tuulel vai angstinen vai mitä? Vittusaatana, tunteista ku ottais selvän ni elämä ois reilust helpompaa.
Mietin hetken ja tajusin, että kyllä me taidetaan nyt kaatua ton angstisen puolelle. Ei se mitää, pakkohan tällaset tunteet on käsitellä. Itkettää. MIKSI? Ei oo mitää syytä itkeä, paitsi se mitätön syy, että en käyny lenkillä ollenkaa. Mul on ikävä.
Vittu, äiti tulee tänne. Haluun, et ois sillai, et voisin laittaa mun oven kiinni, ku tuntuu siltä. Vitun ahdistavaa, ku koko ajan pitää miettii, et mitä voi tehä, millasel ilmeel pitää olla. Niinsiis miks mä en tykänny olla kotona?
Se vaan meni eteiseen, ei tullu mun huoneeseen.
EI SIINÄ OO MITÄÄ JÄRKEÄ. En mä vaan oo sille tarpeeks hyvä, tai en tiedä. Mun vartalo, naama, kaikki. Huumorintaju. Älykkyysosamäärä ja syvällisyys. Ei noist mikää vastaa tippaakaa sen vastaavia. Tekis välil mieli vaa sanoo, että ei kiinnosta. Muttaku kiinnostaa. Kiinnostaa, ja eihän toivo oo menetetty. Pelkään vaa, et tätä vauhtii oon aika nopeest friendzonetettu. Niin siinä aina käy.
En uskalla tehdä alotetta, koska pelkään, että mokaan. Tai, että sitä ei kiinnosta. Ei sitä varmaan kiinnostakaan, mut niin.. Toivon kumminki, et kiinnostais. ÄÄÄÄÄ, miksen vaan kysy. Koska pelkään negatiivist vastaust, tiedän saavani kieltävän vastauksen. Eivoimittee!
Vittu mitä paskaa. En saa nyt mitään irti itsestäni, parempi mennä nukkumaan tai jotain.
SÄ TAPAT MUT JA MÄ EN TIEDÄ
ONKO SE MUKA EDES PAHA ASIA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti