Mun päivä on vaihdellut oudosti taas. Heräsin 8.18 siihen, että oli valoisaa. Katsoin kelloa ja vittuunnuin, biologian koe alkoi tasan yhdeksältä. Tuhlasin arvokkaat aamuhetkeni aamupalaan ja hampaiden pesemiseen. Heitin päälle ensimmäiset vaatteet, jotka näin mun huoneessa. Ja vaikka menin pyörällä, myöhästyin siitä vitun kokeesta 10 minuuttia. Ainaki se tuntu menevän hyvin.
Väsyttää, mutta ei nukuta. On sellainen olo, että haluais keskustella syvällisiä jonkun kanssa, mut ei oikein keksi mitään sanottavaa. Mä haluisin aina sanoo jotain, mut en keksi mitään. Mietin liikaa, että loukkaantuukohan se toinen tai sit suojelen itseäni, kun pelkään, ettei mulle vastata. Pelkään, että mun sanomiset on niin turhia, ettei ketään kiinnosta.
Tänään yritin parhaani onnistua syömään tarpeeksi. Ihan oikeesti yritin, ja en onnistunu. Silti tunnen syyllisyyttä siitä, että söin "turhuuksia".
MITÄ VITTUA MINÄ,
JOS RUOKA ON TURHAA, MITÄ MUKA PITÄIS SYÖDÄ,
ILMAA VAI
Mun aivot vastasi, että ei mitään. Tajuutteko, ei mitään. EI VITTU MITÄÄN. Miksei? Miksen muka saisi syödä niinku muutki ihmiset? Miksi mun pitää istua ravintolassa ja tuntea muiden ihmisten syyttävät katseet, kun syön jotain epäterveellistä? Mikä on mennyt niin pahasti väärin, että en muka voisi hyväksyä itseäni tällasena ku oon?
Toisaalta, en oo koskaan hyväksynyt itteäni tällaisena. Ja se on kai johtanu siihe, että muutkaa ei hyväksyny. Ne huomas mun heikkouden ja käytti sitä mua vastaan. Mä lupasin ittelleni, että musta tulee vahva. Vahva ja laiha, että vielä näytän niille ja sitten ne katuu. Sitä jatkui aina maksimissaan kaksi päivää. Koulussa angstasin nurkassa ja itketti. Ketään ei kiinnostanu, voivoi pientä. Olis ehkä pitänyt kertoa jollekkin, mutta ei, ja kun kysyttiin, niin oli pakko kieltää. Ja lopuksi, kun se tuli ilmi, oli jo liian myöhästä ja piti mennä huutamaan.
"Miten sä voit olla noin tyhmä?
Miten sä et huomannut, että mua kiusataan
vaikka sitä jatkui yhdeksän vuotta putkeen? Oikeesti..."
Nukkumaan meneminen on pelottavaa. Eilen kun olin sängyssä yrittämässä nukahtaa, mun kasvojen eteen ilmesty vanha nainen. Vanha pelottava nainen, mun kiinnipainettujen silmien edessä. Sitten se muuttu toisiks kasvoiks ja luurangoiks ja käsiks. Mua ei eka pelottanu, sit tajusin mitä nään ja hätkähdin. Säikähdin ihan tosissani. En tiedä voisko ton myös siirtää unenpuutteen syyksi, en oo ees nukkunu niin vähän, tuntuu, että nukun tarpeeksi. On ihmisiä, jotka ei oikeesti saa unta. Sitte on ihmisiä, jotka on kun mä ja pelkää mennä nukkumaan ja sitten valittaa, kun väsyttää. Get a fucking grip of yourself.
Haluun arvostaa itteäni. Haluun aina kaikkea. Haluisin oikeastaan vaan olla haluamatta koko ajan jotain. Se on koko ajan sama vanha litania: "Minäminäminäminä ja mulle toi!" En koskaan sano, että olispa maailmassa asiat paremmin. "Haluisin, että maailma ois parempi paikka." Ei vaan mitenkään voi sanoa mitään ilman, että linkittää sen itseensä.
Tää asia on ahdistanu mua ihan liian kauan. Puhun ittestäni 99% ajasta. Se on niin vitun ahdistavaa ja tuntuu, että tungetaan johonkin putkeen, kun sanoo sanan "mä". Blogissa se ehkä on vielä okei, mutta sitten tuntuu, että ei vaan osaa sanoa mitään jolla oisi merkitystä ilman, että sanoo minä. Kuinka itsekäs voi ihminen olla? Itsekeskeinen paska.
Toinen ahdistava asia on se, että ajattelen ilkeitä asioita ja se on niin.. En ees tiä. Voin tuijottaa jotain ihmistä ja ajatella jotain ihan täyttä paskaa olematta ees oikeesti samaa mieltä kun mun ajatukset. Ja sit alkaa melkein itkettää ja pelkään, että ne osas lukea mun ajatukset katsomalla mua silmiin. ANTEEKS. En tee sitä tahallani ja oon niin kauan halunnu siitä eroon, mutta se ei mee minnee vaikka kuin yrittäisin. Ne ajatukset tulee ulos kohteliaisuuksina, jota kyllä tarkoitan. Toivon vaan niin, ettei kukaan ikinä saa kuulla mun ajatuksia. Pelottaa.
 |
| asdfghfd. |
Tästä ei tuu enää mitään, joten vois lopettaa tähän. En yritä enää olla tekoluova. Kirjottaminen auttaa pahaan oloon, ne sanoo. Se auttaaki. En haluu myöntää, että on paha olla, koska 1. mulla on ihan hyvä olla ja 2. mulla ei oo oikeutta olla paha olla.
 |
| Voi, mä en usko. Mut toivoisin kyllä kovasti. |
Ainiin ja syömisiä:
Aamulla: kaks palaa leipää + levitettä ja kaakaota (koko ajan juon kaakaota......)
Kotona koulun jälkeen (klo 12): Muksu ja sitten niitä samoja kanoja kun eilen + majoneesia
Kaverilla: 10 jotain sellaista minipääsiäissuklaamunajuttua
Kotona (klo 22.30): kaks palaa leipää + levitettä sekä kaakaota
Mulla on nälkä.
Tekee mieli juoda,
olis nyt jo se perjantai.
Oikeesti haluisin vaan syödä,
haluisin pitää lupaukseni ittelleni.
RUOKAA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti