Katsoessa ulkopuolelta
itseään ja mitä on tekemässä
ja minne se on menossa
pitäisikö jotenkin reagoida
Olotilanormina
Tila joka määritelmän mukaan
voi kestää jopa vuosia
jos siinäkään ehtii parantua
Karman laina korkoineen
siirretty perintään
Oppii minkä hintaiseen
lähdettiin me kyytiin
Unohtuneessa vaiheessa se
kaikki tuhlattiin
Mut jotain voi kai tulkita
aukoista katseen valossa
Ravistettu hereille
unen silti katkeamatta siihen
Tai edes muuttumatta
tai usvan katoamatta tuuleen
Selviytymiskeinoja
välinpitämättömyydestä
Korostettuun itseironiaan
Todellisuutta puskuroituna
Leikkaamalla valon määrää
varjotkaan ei enää näytä
niin syvän tummilta tai
yhtä selkeiltä
Karman laina korkoineen
siirretty perintään
Oppii minkä hintaiseen
lähdettiin me kyytiin
Unohtuneessa vaiheessa se
kaikki tuhlattiin
Mut jotain voi kai tulkita
aukoista katseessa
Syväintensiivikurssina
psykiatrisia toimia
jotka oman kokemuksen kautta
täysin aukee
Onnellisten jakojäännökseen
soveltumattomien sirkukseen
siivilöityneiden keskuuteen
yllättäen pääsee
Karman laina korkoineen
siirretty perintään
Oppii minkä hintaiseen
lähdettiin me kyytiin
Unohtuneessa vaiheessa se
kaikki tuhlattiin
Mut jotain voi kai tulkita
aukoista katseen valossa
En tiiä miks tää pääty tähän. Se vaan jotenkin tuntuu niin osuvalta, kuuntelin sitä maanantaina koulussa suunnilleen koko päivän.
Mulla ei oo mitään tärkeetä asiaa. Paino heittelee (lähinnä sen takia, että korkeimmat lukemat mitattu kaverin vaa'al ja matalimmat omalla) jossain 68,0-71,5kg välillä. Toi matalin on tän päivän aamupaino, toisaalta se vaaka ei kyllä ihan varmasti ole tasasella alustalla, joten periaatteessa valehtelen itselleni. Pitäs varata terveystarkastukseen aika, mut aina ei voi uskaltaa.
Terveydenhoitajat pelottaa mua, varmaan ihan vaan siks, että ne on aina ala- ja yläasteella syyllistäny mua mun painosta. No nyt sen ei pitäis enää olla ongelma. Toisaalta ois aika siistiä mennä sinne ja astuu vaa'alle ja sit lukema ois jotain 66kg. Sit se nainen kattois, että "Mun piti pitää tolle opiskelijalle elämäntapasaarna, mut ei oo tekosyytä enää!"
Tänään ku talutin pyörää koulusta kotiin, mun katse kohtas jonkun pikkutytön katseen. Se pikkutyttö oli pysäköidyssä autossa. Kävelin ohi, musta tuntu, että se yritti saada muhun kontaktia. Sitten, kun mä olin päässy kymmenen metrin päähän, kuulin pääni sisällä kaukaisia avunhuutoja. Niitä kuulu kotiin asti, ja jossain vaiheessa niiden lisäksi viedä huutoja. Ihanku se tyttö olis jotenki viestiny mulle.... Äääh. En osaa selittää, ehkä parempi jättää selittämättä.
Sain palautettua ruotsin pakollisen itsenäisen tehtävämonisteen. Vihdoinkin, viimesenä mahdollisena palautuspäivänä. Hissan opiskelupäiväkirjat yhä vaiheessa. Toivotaan, etten unohda huomenna ilmottautua kemian kokeeseen, koska opo sano, että voin tehdä sen rästikoepäivänä, ettei mun tarvii käydä kurssia uusiksi. Meidän opo on ihana.
Mun on ihan pakko käydä nukkumaan. Kesällä mä nukun mun univelat pois, olispa jo kesä. Melkein se on täällä. Tulejo kesä vai miten se oli. <3 Ainiin ja hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti