Mitähän tästä taas tulee

Aivan, siis oon nyt sitten lähdössä sinne Kreetalle. Oikeestaan oon ilonen, mut toisaalta en. En osaa sanoo.
Tuntuu, että siitä voi kyllä tulla jotain hyvää, mutta mä voin aika helpolla pilata sen. Niinkun aina.

Taas vaihteeks oon siellä.. alamaailmassa. Verhon takana. Miettimässä kaikkea, mikä on mennyt pieleen ja mikä tulee menemään pieleen. Ja mikä menee pieleen tällä hetkellä. Sitä, miltä tuntuu nyt, tässä hetkessä. Ei tunnu miltään, jos ei lasketa ahdistusta. Välinpitämätön olo suoraan sanottuna.
Lentokone putoo ja hukutaan kaikki, ei jaksa kiinnostaa. Päästäis mustakii.
Voitin lotossa ja saan kaiken haluamani, jee. Mahtavaa. Paitsi, etten voittanu lotossa.
Haluun kiinnostua mun elämästä, mut se ei onnistu, ei toimi, ei tunnu. Oon sekava, oho. Onneks en aina oo.

Kun on yksin, ajatus ei kulje ja tulee sellain.. ahdistus. Kun on seurassa, pelottaa mitä muut ajattelee musta. Joten I don't want to be lonely ois parempi.

Pystyn vaan istumaan ja jäätämään, aivoissa hakkaa ja pää hajoo ja... tuntuu, että kaikki putoaa. Kaikki mun ympärillä on tuskissaan, ja mä vaan istun ja jäädän. Sairasta.
Mitä, jos en saa itteäni kasattua? Ennenku lähtään siis. Alle kolme tuntia aikaa, ei hyvä, eieiei. Jos en saa itteeni takasin normaaliin "imalrightdontworryaboutmemom" -kuntoon, en tiedä mitä tapahtuu. Pilaan muiden loman. Masistelen, koska en pääse elämässä eteenpäin, junnaan paikallaan niinku auto, joka on jääny mutaan kiinni.
Kädet hapuilee pimeessä, mut kaikki mihin saan otetta on tyhjyys. Ei tässä oo mitään järkeä. Pahinta on, ettei mulla oo mitään tajua siitä, miten oon päätyny tähän tilanteeseen. Mä oon normaali, onnellinen ihminen. Onnellisuus on normaalia, joohan? Sanokaa, että se on.

Näin viime viikolla (tällä?) kamalaa unta, jossa mä sain kaiken, mitä halusin ja olin onnellinen - normaalia. Sitten se kaikki otettiin pois, jäi kylmyys ja tyhjä olo. Tieto siitä, että on ollut kaikki, mutta se on menetetty. Ehkä se oli joku kuvaus mun elämästä, vähän niinku musta ois tehty elokuva. Toisaalta, ei mulla oo koskaan ollut kaikkea. Se yks on aina uupunut. Kaikkivoipa rakkaus.
Säälittävää, minä, todella säälittävää. En just myöntäny, että sillä on merkitystä. Kyllä jollain siis näköjään on väliä. So awesome.

Minä? O:

Enivei, adios bitches, mä meen nyt lukemaan kirjaa. Kaks tuntii lähtöön. Fuck.