Asenteenmuutosyritys

"I'm six feet from the edge and I'm breaking

Sick of all the shit that I'm taking

 It's time to do what feels right

And do it my way, my way, my way, my way..."

65,5kg noin kello kahdeksalta illalla, ei paha? Oon ainakin vähän aikaa tyytyväinen, kyllä se tosta lähtee laskemaan. Onhan mulla vaikka kuinka aikaa, eikä 5,5kg oo puolestoista kuukaudes mikää mahdoton tavoite, pitää vaa ruveta tekeen jotain sen eteen.

"This is my way!"

Istuin tänään 3,5h bussissa, ensin Nummelasta Helsinkiin tunnin verran ja sit Helsingistä Kouvolaan kaks ja puol - nää oli jotenkii... Merkitseviä matkoja mun mielialaa ajatellen. Eka kuuntelin jotain perus angstimusaa, jota nyt aina nykyään kuuntelen. Jotenkii kumminki päädyin kuunteleen viime kuun Hard With Style -jakson ja ah, jotain tapahtu. Jotain todellakin tapahtu.

Mä en enää istunut siellä, olin jossain ihan muualla, oli niin hyvä mieli. Tuntu, että oisin lennelly johonkin muihin ulottuvuuksiin, suljin silmät - vapautin mun mielen. Ja siitä se sit lähti, mun rakkaus hardstyleen, jonka luulin jo hukanneeni. Olo oli sanallasanoen maaginen. Mä en ees muista, millon oisin viimeks käytännöllisesti katsoen itkeny onnesta. TUNTU NIIN HYVÄLTÄ. Ja oikeestaan tuntuu vieläkin, kun kuuntelen ehkä maailman mua kuvaavinta biisiä. Ja koska tän kuukauden Hard With Style ilmesty 5 tuntia sitten, enkä ollu edes tajunnu, että se on tulossa tänään.

"I'm sorry for the things I've done

For the mess I've made

That I let you down, that you feel this way

But I won't change who I am

 

And who are you to judge, who are you to say

That I never try

That I have to change

'Cause this is all that I am"

 

Ainoo huono puoli on se, että en keksi sanoja, en pysty sanomaan järkeviä asioita. Kai se on niin, että kun en voi valittaa, niin sitten ei tuu mitään, en pysty kirjottamaankaan mitään. Kai.

 

 

Mä löysin itseni, sain jonkunlaista kosketusta oikeaan muhun ekan kerran pitkästä aikaa. Oikeesti mä olen sellainen kaikkea rakastava ja kaikesta innostuva, ehkä vähän outo ja ainakin ihan varmasti tyhmä. Mut oon mielummin tyhmä kuin yliajatteleva, oon ajatellu ihan liikaa viime aikoina.

"I'm six feet from the edge and I'm breaking

Sick of all the shit that I'm taking

It's time to do what feels right

And do it my way!

 

Closer to the edge and I'm sinking

Deeper on the ground than I'm thinking

I'm gonna stand up and fight"

 

Huomenna prideihin. Ostin kaks mekkoakin, ja toinen on ihan täydellinen just sinne, jee. Uu ja on taas punaset hiukset, vois ehkä täl kertaa yrittää pitääkin ne punasina, kaikkia kiinosti.

 

 

Joka tapauksessa, musta tulee onnellinen, ihan itse ja ilman minkäänlaista ammattiapua, koska en vaan tarvi sellaista. Oon tarpeeks vahva ollakseni onnellinen, kunhan vaan haluan sitä tarpeeks. Ja kyllä mä haluan, ainakin tällä hetkellä. Ei se hetkessä tapahdu, mut mä aion yrittää. Sitten kukaan ei ainakaan voi valittaa, että mä en oo oikeutettu valittamaan, kun en yritä tehdä muutosta. Mä pystyn tähän. Pystynpystynpystyn. En varmasti suostu kuunteleen mitään vastaväitteitä siitä, etten muka pystyis.

 

 

Ehkä kukaan ei tykkää musta, ehkä ne vihaa mua. Mut oikeestaan rakastan olla yksin, tehdä asioita itse. Minäminäminä pääsee täs taas kuvaan. Oon tehny suunnitelmia mun tulevaisuutta ajatellen. Ehkä mulla sit ei oo mitään muuta syytä elää ku muut ihmiset ja reivit. Ehkä se on ihan okei, ehkä mä vaan tyydyn siihen. Ehkä niitä syitä vielä löytyy. Luultavasti. Toivottavasti. Ehkä ei.