Ja tuhlasin rahaa ku roskaa, viitenä ekana päivänä meni tosi vähän, mut sit löysin taivaan. Ja bongin. Ja vaikka mitä, cool.
Kirjotin keskimäärin ~2-3 sivua päiväkirjaan joka päivä, kun olin siellä. Huomaa, että ei ollu ketään, kelle avautua. Vois jatkaa päiväkirjalle avautumista, ehkä ihmiset vois ruveta pitämään mua vähän enemmän miellyttävänä. Sitten niiden ei ikinä tarvis huomata, että joku on vikana. Jos joku on vikana. Ei mikään kyllä koskaan ole, mut silti.
Sitten ideoin toissayönä kirjaa - taino ei välttämättä kirjaa, mutta jotain sen tapaista. Ja kirjoitin kirjeen, voi vittu.
Sitä ei kyllä koskaan anneta kenellekään, koska mä en yksinkertaisesti osaa - luulin, että selitin siinä asioita, mut oikeestaan vaan sekoitin niitä. Autto se omaan päähän ainakin puoleksi tunniksi. Tai päiväksi, en mä enää muista. En muista mitään, mitähän tääkin on.
Ainiin, kirjotin sellasen jutun, joka piti kirjottaa postausmuotoon noin kaks kuukautta sitten. Ja en oo nukkunu koko viikon aikana yhtenäkään yönä kunnolla. Nukkuminen tuntuu turhalta, en haluu mennä nukkumaan. Pelottaa, että nään pahoja unia tai jotain, pelottaa etten saa unta ja makaan hereillä ties kuinka kauan. Pelottaa, että aamu tulee. Pelottaa, että se ei tule.
Seuraava aamu tarkottaa kumminkin vaan samanlaista päivää, sitä jokapäiväistä ahdistusta. Oon selvästi paljon ahdistuneempi kuin mitä olin ennen. Ennen ei ollut joka päivä sellaisia... Hetkiä. Pari minuuttia kestäviä ajanjaksoja, jolloin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Varsinkin isossa ihmisjoukossa, tai kun kaikki jossain pienessä tilassa huutaa yhteen ääneen. Tai kun pelästyn - mut on äärimmäisen helppo pelästyttää, ja niissä tilanteissa ei sitten oo itkukohtaus kaukana, kannattaa kokeilla. <3
" 19.6.2012
- - -
Rakastan numeroita. Kaikenlaisia numeroita, mutta suurimmaksi osin melko pieniä numeroita. Numeroita joka tapauksessa.
Tiedättekö Simssissä ne taitopalkit - (jokaisessa taidossa 10 palkkia) - jotka täyttyy, kun suorittaa jotakin tätä taitoa kehittävää aktiviteettia? Oon aina jumaloinut ajatusta siitä, että se olisi tosielämässäkin näin helppoa.
Voisi alkaa opetella jotakin taitoa; opetella aikansa ja lopulta päätyä siihen, ettei voi enää tulla paremmaksi kyseisessä asiassa. Sataprosenttinen suoritus.
Toinen aiheeseen, myöskin peleihin liittyvä, on monessa pelissä esiintyvä tasoeteneminen. Rakastan tätä varsinkin roolipeleissä - on vaan niin mahtavaa kehittyä seuraavalle levelille, parantuen vähitellen, lopulta periaatteessa täydelliseksi.
Numerorakkaus on siirtynyt tosielämäänkin. Kalorimäärät, grammat, kilot, rasvaprosentit, BMI:t, sentit, kouluarvosanat, ulkonäköarvosanat 4-10, hinnat, rahasummat. Määrittelen itseni numeroiden perusteella.
Jos esimerkiksi vaaka sanoo, että painan 67,5kg (minulla liikaa, muilla juuri sopiva), mutta saan joltakulta kuulla, että ulkonäköni on täysi kymppi (joka olisi valhe - haluisi vaan persettä... miks kukaan haluaa multa?) ja mulla ois vielä kaiken lisäks 500e rahaa, kokisin ehkä itseni jonkun arvoiseksi.
Mutta jos paino oliskin vaikka 63,1kg (alin tämän projektin aikana ollut, takaisi hyvän päivän), mutta saisin kuulla negatiivista kommenttia ulkonäöstäni, ja mulla olis vain 5 euroa, kaikki saattais yhä murtua. Kysyn aina iskältä, miks sen pitää aina niin paljon miettiä, mitä muut ajattelee. Todellisuudessa mietin kyllä minäkin, ja niitä mietteitä mä vihaan. Mihin hävisi mun DGAF-asenne?
Montako viikkoa sitten se alkoi haihtua? Kuinka paljon painoin sillon? Monenko sentin paksuiset mun reidet oli tuolloin? Entä ranteet, käsivarret, pohkeet? Vyötärö, lantio, nilkat, rinnanympärys? Mones päivä silloin oli, mones kuukausi?
Joo, luulen teidän tajuavan mun pointin. Toivon niin. Niin paljon jäi taas sanomatta, kun en vaan osannut tai uskaltanut. Kerrankin mä yritin. Anteeksi, yritän yrittää useammin, jos joku haluaa. Ehkä.
Ps. En siis luokittele/arvostele MUITA lukujen perusteella, ainoastaan itseäni. Pelottaa, että joku saa vääränlaisen mielikuvan.
- - -
Kun kaikki numeroasiat mun elämässä on (hetkellisesti) kunnossa, voin olla rauhassa ja levätä. Kunnes ne muuttuu negatiivisesti ja stressaannun taas. Muttakun mä rakastan kontrolloida elämääni tällä tavalla. Rakastan.
- - -"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti