Komm und rette mich, ich verbrenne innerlich

Mäkii voisin huolii noi jalat.

Meinasin vaan luovuttaa, kun sanoja ei tuu, mutten suostu siihen. En sittenkään. Kerron teille jotain tosi mielenkiintosta. Tai sit vähemmän mielenkiintosta, mitenvaa.

"Kaikki on kaukasta,
mutsi nalkuttaa

 ja pihalla leikkivät lapset vaa ärsyttää mua naurullaan."

Mitä on tapahtunu kahden viikon aikana? Ei oikeestaan mitää. Join maanantaina alkomahoolia humalahakusesti ensimmäisen kerran kolmeen kuukauteen ja rehellisest sanottuna siltä kyllä tuntukin.

Eikä se edes ollu sen arvosta. Ei ollu tarpeeks hauskaa eikä tarpeeks kauan. Enkä saanu tarpeeks unta. 

Toisaalta, mikä mulle koskaan ois tarpeeks?

Aamupaino 66,0kg. Tekis mieli olla vaan syömättä, mutkun äiti ja sen mies tekee koht ruokaa. Ja äiti haluu leipoo mun kans. Okei mitenvaa, niin kauan kun pysyn seittemänkympin alla, mä selviän. Tai ehkä kuuskasin alla. Tai kuusseiskan. Millään ei oo oikein mitään väliä. Paitsi välillä tulee vähän aikaa kestäviä "kohtauksia", kun vähän niinku.. Tajuaa, että onkin tunteet. En oikeen osaa enää sanoa haluunko ne vai en.

Luen, syön, luen vähän lisää. Noudatan sääntöjä. En laske kaloreita, mutta se on johtanut siihen, että yritän syödä vähemmän. En uskalla syödä paljon. Viikonloppusin kyllä, tai siis lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaisin en, jollei oo ihan pakko. Pitäis varmaan lopettaa ruoan ajatteleminen koko ajan. Ei pysty.

Ja nyt hävis kaikki ajatukset. Voivoi. Olis pitäny selittää taiteista ja Linneasta ja Linneasta taiteissa, mut en nyt saa aikasiks.

AAAAA ihana. Adel Tawil on ihana. Muistot tästä on ihania. Olin lentokoneessa tulossa Bulgariasta, kun kuulin tän ekan kerran. IHANAIHANAIHANA. ;_;

Aijoo, mittasin ranteen tässä viikolla. 15,5cm. Mähän edistyn.. kai.