Kukaan ei ymmärrä - toisinsanoen valivali

 Vaakalakko ens viikon perjantaiaamuun asti. Tai enskuuhun asti. Tai koko loppuelämän. En mä pysty, mut kolmas päivä menossa. Tavallaan ei edes ahdista yhtään. Jännä. Tekis mieli huutaa ja raivota siitä, miten kalorien laskemisen lopettamisen jälkeen mä oon vaan tullu ahdistuneemmaks ja lihonulihonulihonu. En viitti.  

VOI VITTU, MITEN VOIN  OLLA NÄIN ISO?

Mä en usko, että pystyn tähän enää kauhean kauaa. Lololololol, en tarvii mitään tukea minkään asian kanssa. Varsinkaan syömisen.
Ainiin ja perjantaina se oli vahva, filosofiantunnilla. Se pakotti noudattamaan sääntöjä, en voinut muutakaan. Ahdisti syödä julkisesti. Ja sitten kysymys

"Ai vielkö sä syöt tota!"

Vastaukseksi nätti hymy ja hiljanen joo. Koska niinhän mun oli pakko. Pakko noudattaa sääntöjä, koska muuten voisi käydä vaikka mitä. En oikeestaan edes tiedä, että mitä. Jotain turhan pahaa.

En oo koskaan tykänny selkänikamista. Tai en ennen. Sitten näin sellaset luonnossa ja joku naksahti. Ne on ihanat.

Pitäis varata lääkäriaika, mut en saa aikasiks. Jotenkin turhauttavaa, miks mun pitäisi tehä yhtään mitään? Apua haetaan itsensä takia. Mä hain apua muiden takia. Tuntuu siltä, että saatan lopettaa käynnit missään sitten, kun/jos saan diagnoosin. En mä tahdo enää puhua kenellekään. Tai ehkä joo, mutten joko saa aikasiks tai uskalla. Riippuu ihmisestä. Toisaalta mulla on ehkä kaks ihmistä, joille ees haluisin puhua, joten... niin.
Ehkä äiti vois soittaa sinne lääkärille. Tiistaina.

Hei vanhemmat viel ehtis (=

Pitäis laittaa muuttotavaroita, pitäis puhua ihmisille, pitäis tehdä läksyt. Pitäis päästä läpi kaikista aineista, ettei niitä tarvii enää stressata. Filosofia ja historia menee tosi tiukille. Matikasta saan vähintään vitosen, enkku ja saksa on helppoja. Mä haluaisin pitää välivuoden. En voi kertoa sitä kellekään muulle kuin tänne, mistä te kaikki sitten sen luette ja nauratte mulle, kun oon niin laiska ja läski ja säälittävä. Anteeksi. Anteeksi, että aiheutan aina teille pettymyksen.

Ja anteeksi, että valehtelin tänään päin naamaa. En halunnut huolestuttaa enkä satuttaa. Se kysymys vaan tuli niin äkkiä.
Niinku muka auttais mitään pyytää blogissa anteeksi, kun ei se edes tiedä tästä. Anteeks, iskä.

"Based upon your responses to this screening measure, you are most likely suffering from an obsessive-compulsive disorder. You can view symptoms and treatment options for this disorder. This is not a diagnosis, or a recommendation for treatment. However, it would be advisable and likely beneficial for you to seek a professional diagnosis from a trained mental health professional in your community immediately." Niinvissii.