Aamupaino 71,8kg. Koulun jälkeen 70,7kg. Naurettavaa, miten mä oikein päästin itteni näin pitkälle. Oon lihonut, mä lihon. Lihon ja lihon ja lihon. On pakko laihtua, pakko saada kontrolli takasin. Ja tällä kertaa mä onnistun siinä, laskematta kaloreita. Liikunnalla ja itsehillinnällä. Nyt kukaan ei pysty estämään mua, en anna kenenkään estää mua.
 |
| Haluisin vaan juosta itteltäni karkuun, päättää etten enää oo itseni kanssa. Lähteä tavallaan jonnekin, missä kukaan ei painosta koko ajan. |
Söin tänään purkkaa, Alpen Lightin ja kaks palaa paahtoleipää. Margariinia. Ja suullinen kaakaota. Liikaa, syön taas liikaa. Kuullostaa jotenkin tyhmältä sanoa näin sen jälkeen, kun on syöny oikeesti paljon ihan liian kauan. Mut silti se tuntuu liian paljolta. Vaikka kävin salillakin. Mitenvaa.
Kello ei oo edes kymmenentä ja mua väsyttää jo niin paljon, etten kohta enää pysy hereillä. Voisin nukkua kolme viikkoa putkeen. Jos pysyisin unessa, muttakun en pysy. Aina mä herään, ja aina päivästä tulee loppujenlopuksi pettymys. En uskalla enää edes yrittää olla onnellinen. Mä en pysy siinä mielentilassa, koska sen kestävyys epäilyttää liikaa. En osaa edes selittää.
Ja sitten ne lähtee. Ei se ollut yllätys. Jotenkin mä kuitenkin toivoin, että joku jäis. Mut ei kukaan yksinkertaisesti välitä tarpeeks jäädäkseen. En syytä, enhän mäkään välitä.
 |
| Ja ainut kysymys on, että miksi. Ei sil, että kukaan rakastais mua. Oon vaan miettiny tätä aika kauan. |
Ainiin ja koskaan ennen mun suuntautuminen ei oo ollut mulle ongelma. Muille ehkä, en tiedä. Eikai. Mutta nyt siitäkin on tullut ongelma. Koska haluisin vaan olla "normaali" - toisinsanoen sopia muottiin. Olla täysin massasta erottumaton. Ja sit mikään ei vois koskaan sattua, koska mä olisin onnellinen. Jos olisin normaali.
Niin varmaan.
Ja olen tyhmä ja kuiskaan itselleni kysymyksen:
"Miksei ne jääneetkään? Mikä meni vikaan, mitä mä taas tein väärin?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti