Tahdoin paljon kauniimpaa

asdfghfds niin kaunis ah. <3

En oo saanu kirjotettua vähään aikaan, eikä tää oo motivaatiosta kiinni. Kirjottaisin kyllä, mutkun alkaa jo ahdistaa se, miten vähän aikaa mulla on. Vaikka itsehän tän päätöksen teen; hengaan jossain melkein koko ajan niin vissii oon kokoajan kotona ja sitkun pääsen kotiin, en saa omaa rauhaa. Äiti juoksee mun huoneessa jatkuvasti, joten ei mulla oikein oo yksityisyyttä. Ei mulla oo koskaan ollu, oon tottunu siihen, ettei oman huoneen ovea voi laittaa kii ilman, että joku tulee kysyy, et miks tää ei muka voi olla auki.
Ei siinä voi oikein sanoa mitään, joten ainoaks vaihtoehdoks jää antaa asian olla ja päästää se sitten irti, kun äiti nukahtaa tai lähtee pois himasta. Se hullu, joka mun sisällä välillä asuu.

Yöllä asiat saa ajateltua paremmin ku päivällä, ne tuntuu niin unenomasilta ja samalla niin selviltä. Ne ei välttämättä ratkea ajattelemalla, ei tietenkään, mut tuntuu, että sil on joku tarkotus. Ajattelemisella. En haluu nukkua, TAHDON niin paljon. En oo varma, mutta ei se onnistu niinkun se ennen onnistu. Pelkään aamua, pelkään yötä. Pelkään heräämistä, valveillaoloa ja sitä, kuinka mun mielialat ei pysy kontrollissa. Miks se on muka niin vaikeeta olla onnellinen ja ilonen, ei multa puutu mitään olennaista. Miks valitan aina, vaikka mulla ei ole mitään oikeutta valittaa? Ei kukaan muukaan valita.

dumb, slut, idiot, sick, whore, disgusting, UGLY.

Ennen mulla oli semihyvä itsetunto, tykkäsin mun vartalosta ja naamasta ainaki jonkun verran. Olin aika ilonen suurimman osan aikaa, vieraiden seurassa aina. En tienny ollenkaan, että musta löytyy sellainen puoli, joka osaa haukkua itseään niin rankasti, kun mä nykyään teen.

Tiesin kyllä, että oon itsekriittinen. Mutta, että tähän pisteeseen asti? Aina ei mee nallekarkit tasan RUOKAA, ja ihan varmasti kaikilla muillakin on tällanen olo. En mä oo mitenkää erikoinen tän asian suhteen.

ahdistava....................

En saa mitään aikaan koskaanikinämilloinkaan. Lukion käyminen kolmessa vuodessa ois normaalia, mutta en jaksa millään, en mä pysty. En mä halua käydä lukiota, ei tääl oo mulle mitään. Kaverit, ainut syy joka pitää mut siellä jatkuvan painostuksen iskän suunnalta lisäksi. Ne on ihania ja rakkaita. Pitää mut järjissäni kai.

Mut koulu ei oo hyvä paikka. Ihan tosissaan, 8 tuntia, 8 vitun tuntia paikassa, jossa ei pysty ajattelemaan ja heti jos erehtyy pystymään, ei ole pakopaikkaa.
Niin kävi eilen, perjantaina. Onneksi oli hypäri ja pääsin metsään ja purkamaan ajatuksia. En tiedä mitä muuten ois käynyt.. Joku ois voinu huomata jotain ja nauraa. En kestä enää sitä, miten kaikki nauraa mulle ja pilkkaa mua. Ei ne ääneen, mutta sisällään, nään sen niitten silmistä. Niiden eleistä ja niiden äänensävystä.

Vieraat ihmiset siis, ei välttämättä kaverit ja perhe, mutta kaikki muut. Miksen oo riittävän hyvä teille? Mikä mussa on aina ollut niin pahasti vikana, etten kelpaa koskaan kellekään? En jaksa enää olla joku toinen vaihtoehto, en oo kenellekään se ykkönen, joka on aina mielessä. VITUN ITSEKÄS PASKA.

Voiko henkisesti olla uupunut? Jos voi, musta tuntuu, että oon väsynyt. Silmät painuu kiinni ja nälkä kolkuttelee ovella, mutta tänään en kyllä vitussa syö yhtään enempää, koska söin nugetteja ja ranskalaisia. En laihdu syömällä joka päivä liikaa, laihdun pitämällä mun syömiset kontrollissa.

"Minut ympäröin tyhjyydellä, jotta voisin nähdä

Jotta oppisin itse, mitä tunnen ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin, kulkee pitää ilman varjoo"

 Jännä olo, silmät kiinni, mut täysin hereillä. On niin pimeetä, pelottaa. On tosi hiljaista, missähän äiti on? Haluun lukea ja SYÖDÄ, muttakun en voi syödä niin en uskalla lukeakaan, muuten saattaa hävitä se kontrolli mitä oon pitäny tässä yllä melkein 12 tuntia. Mitäs menit syömään sellasta ruokaa. Ja ainiin, lasken nyt taas virallisesti kaloreita. Tiedän, että se on tosi ärsyttävää, mutta en tahdo antaa minkään seistä mun ja tavotepainon välissä. Päätä särkee, kurkkuun sattuu.

Eilen olin kaupassa, jee sain shortsit ihihiihi ihqq. Noei, pointti oli lähinnä se, että en myöskään varmaan osta mitään muuta uusia vaatteita kun bikinit tai uimapuvun ennenku pääsen alle 60kg. En pysty vieläkään ostaan housuja. Oon laihtunut vittu kohta 20kg ja silti mulle ei mee koon 40 housut jalkaan? HYIVITTUREIDETHÄIPYKÄÄJO.

Eikai se kavereiden vika ole, että ne on kauniita ja sopusuhtasia. Mutta silti se tuntuu pahalta - mäkin niin kovasti haluisin olla haluttava ja nätti ja.... Ei kukaan oikeestaan osota mulle mitenkään, että olisin haluttava, koska en luota tässä asiassa niihin jotka haluu vaan persettä. Eipä niitäkään enää oikein ole.

Jos edes joku joskus kelpuuttais mut mun luonteen takia.

she.