"Mä haluun optikon, keksikää optikko"

Istun tietokoneluokassa ja mietin, mitä pitäs tehdä. Hypäri, rakastan näitä, venäjän olis voinut lopettaa vaan saadakseen pari vapaatuntia päivien keskellä. Nään mun vieressä houkuttelevia keksejä, mut eihän mulla oo edes nälkä. Tai siis ei pitäs olla, söin aamulla kaks leipää ja oon juonu kohta litran vettä tänään. Kohta pääsee täyttelemään vesipulloa.
En oikeestaan tiedä mihin mun laihdutus aina (aina ja aina, en oo laihduttanu kunnolla ennen ku tän vuoden alusta) kaatuu.. Kai se on ne mieliteot ja helvetin huono itsekuri? En ite välttämättä vaivautuisi kauppaan ostamaan vaik karkkia (ei mul ees oo rahaaaaaaa sellasiin), mut on niin helppo ottaa, kun kaverilla on jotain. Voi aatella, että no mä maistan yhen. Mutkun se yksikin on liikaa, siitä tulee huono omatunto. Ei normaalista ruoasta tuu, mut kaikista herkuista kyllä, vaikka kuinka ottais kuin vähän.

Mut se tunne, joka tulee siitä, kun kieltäytyy jostain epäterveellisestä.. vau. Olin jo unohtanu, et se tuntuu näin hyvältä. Muistin, että se on neutraali, mutta ehei. Kieltäytyminen on sen arvosta. Jokainen oikee päätös vie mua lähemmäs mun tavoitetta, joka on vielä niiin kaukana. Mutta nyt mulla on taas motivaatio kunnossa. Aion syödä epäterveellisyyksiä maksimissaan kerran viikossa ja sekin täytyy olla joko perjantai, lauantai tai sunnuntai. Viikolla pysyn kurissa, mä pystyin siihen aiemminkin, joten miksi en nyt? Se vaatii työtä, että saa tuloksia, en voi olettaa syöväni mitä ikinä haluan ja makaavani himas ja silti laihtuvani.
Eieiei, raahaudun sinne lenkille vaikka ois kuin "kipee olo". Ne on mun tekosyitä ittelleni, etten menis. Miks valehtelen ittelleni, miks keksin tollasia? Kenelle muulle siitä muka on haittaa kuin mulle? Niinpä.

Haluun mennä jo ostaa vihon ruokapäiväkirjaksi, ehtisköhän vielä hypäril? Haluun sellasen hienon, sellasen kovakantisen ja viivoitetun. Sit koristelen sen kannen ja motivoin näin itteeni. Motivaatio on kaiken avain, melkein mitä vaa voi saavuttaa, jos se tietty palo sitä asiaa kohtaan löytyy. Mä tarvitsen tätä, haluun olla onnellinen mun kropassa. En haluu hävetä sitä.

Eilen ja toissapäivänä syömiset meni nappiin, joten nyt on jo paljon helpompi jatkaa. Sorrun varmaan jossain vaiheessa (+ viikonloppuna aina juominen nyt hidastaa, mut ei se mitään). Mutta yks huono päivä ei pilaa koko prosessia. Yks huono päivä hidastaa, kyllä, ja sen jälkeen on vaikeempi päästä taas ruotuun. Mutta se ei oo tekosyy luovuttaa, ajatella tän olevan ohi, finito, ja pilalla, koska ei tää ole.

Mä pystyn pudottamaan painoa, koska oon vahva. Tota en usko itekään, mutta musta tulee vahva. Onnistun vielä ja inspiroin muitakin laihtumaan. Vielä joku päivä ne katsoo mua ihaillen.

Tää vai ne ihanat rasvaa tirisevät ruoat, joita tekee koko ajan mieli. Saatana.

Kaikki aina valittaa, että syön niin hitaasti. Now you know why..........

Kuvat korvaa kyl sen, että söisin noita. Tekee mieli, juu, mutta auttaa, kun katsoo kuvia. Omnom, saisinpa jotain epäterveellistä ruokaa sillä ehdolla, ettei se vaikuttais mun laihtumiseen mitenkään, ah. Se ois täydellistä.