Kiitos tästä äiti, kiitos vitusti. Heti oon olevinaa niin helvetin itsekäs ihminen, jos en vaikka ymmärräkään, että miksi mun miespuolinen KAVERI ei sais nukkua samassa huoneessa mun kanssa. Äitin miesystävä meinas kuulemma lähtee vittuun täältä eilen sen takia, etten laittanu tota kaveria toiseen huoneeseen nukkumaan. Miltä se yrittää mua suojella? Joo, mun kaveri varmaan raiskaa mut. (Hui, menin tälle samalle kaverille viel eilen yöks! Kauhiaa.)
Tai ehkä se haluaa suojella mun siveyttä. VITTUJEE, miten vaikee niiden on tajuta, että jos on siitä kyse, ne on myöhässä aika tosi pahasti. Sori, mut en oo enää 12 vaikka siltä varmaan vaikuttaa, kun tätä angstii joutuu lukemaan.
Paino 71,4kg (hyi, söin KINKKUpizzaa - 210kcal yhteensä.. MUN PITI LOPETTAA KALOREIDEN AJATTELEMINEN. Oksetan itteeni, mut oli niin vitun nälkä, et en osannu kieltäytyy. Kiva, kun mäkii välitän eläimistä niin kovasti.) Ja himas, kun söin niin sen jälkee 71,9kg.
En oo enää omast mielestäni mitenkää hirveen läski, kai. Jalat vaa häiritsee. Haluun olla normaali ja nauttii ruoasta. Ja toisaalta saan vaan jotain sairasta nautintoa siitä, jos syön vähän. Ei tuu kuuloonkaa, että lopettaisin syömisen. Mut haluun syödä vähemmän ja tuntee oloni niin.. Kevyeks? Vitun sairas.
Asiasta toiseen. Eksyin vahingossa yhden kaverin blogiin, luin muutaman lähikuukauden ajalt postauksia. Omat ongelmat kalpeni aika äkisti siinä vierellä. Haluisin vaa olla tän ihmisen lähellä, kuunnella sitä ja olla luotettava. Periaattees sellain shoulder to cry on -tyylil. Ja ehkä jotain muutakin, mut tuntuu, että tuskin mulla mitään mahiksia häneen ois. Mut viimekskin, kun nähtiin, niin oli niin nättinä, etten tienny miten olla, teki mieli vaan tuijottaa.
Mut sit tipuin maanpinnalle ja tajusin, että ei helvetti. Se haluu olla vaan kavereita, ihan varmasti. Enkä uskalla yrittää mitään. Mut kun puhun sille niin sydän hakkaa ja haluun vaan, ettei se mee vielä pois. Ei ihan vielä, jää hetkeks.
Miks vitussa kerron tästä täällä? Entiiä, tuntuu vaa, että näin on oikein. Ehkä se jotenkii sattuis lukemaan tän ja tajuamaan, että on itse kyseessä. Ja sit oltais yhessä ja kaikki ois onnellisia. Juupajuu, näinhän se menikii. No, elättelen nyt kumminkin toivoa asian suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti