Ai että onko. Kun tokalla luokalla luokalleni tuli eräs kusipää, se kaikki alkoi. Olin koulukiusattu tokaluokasta ysin loppuun. Jännä sinänsä, kukaan luokkani tytöistä ei koskaan kommentoinut asiasta mitään. Pojat kyllä. Välillä tuntu, etten jaksa enää, mutta täällä ollaan.
Oikeestaan säälittää noi ihmiset, jotka on niin epävarmoja itsestään, ettei pysty pitämään huolta omista asioistaan. Voisin kirjoittaa koulukiusaamisesta oikeesti vaikka romaanin, en vaan jaksa ymmärtää sitä miten kiusaajia säälitään ja jeesustellaan, että "Juu, sillä Jussi-Hermannilla on niin vaikeaa, kun ei mikään mene hyvin, normaaliahan tuo on purkaa toisiin." Olkoot ihan kuinka tahansa hyvä syy, niin mä en kyllä anna anteeksi omille kiusaajilleni, en ikinä. Toisaalta tyhmää olla jälkiviisas, jos olisin joskus kertonut jollekin, niin olisi tämäkin asia varmaan selvinnyt jo kauan sitten. Kuitenkin, tehty mikä tehty ja oon todella onnellinen, että ne ajat on ohi!
Day 9 - Has someone commented on your weight in a negative way?
Hell yeah. When on the second grade this one asshole came to my class, it all started. I was bullied from second grade to the end of the ninth grade. Interesting though, none of the girls in my class never commented on my weight in any way. Boys, oh yeah. Once a while I got this feeling I couldn't take it anymore. But here I am.
I actually feel pity for the people that have so low self-confidence that they can't just take care of their own business. I could write a novel about bullying, I just find it impossible to understand why bullies are forgiven so easily. "Yup, that Jussi-Hermanni is having such hard time, nothing goes well, it's normal to unleash it on other people like that." Well, in my opinion they can have ANY kind of a reason. At least I know I personally will never forgive the people that bullied, never. I guess it's stupid to be wise afterwards but if I would have told somebody I was being bullied the problem might have been solved waaay earlier. Anyway, what's done is done and I'm really happy those times are over.
Oikeestaan säälittää noi ihmiset, jotka on niin epävarmoja itsestään, ettei pysty pitämään huolta omista asioistaan. Voisin kirjoittaa koulukiusaamisesta oikeesti vaikka romaanin, en vaan jaksa ymmärtää sitä miten kiusaajia säälitään ja jeesustellaan, että "Juu, sillä Jussi-Hermannilla on niin vaikeaa, kun ei mikään mene hyvin, normaaliahan tuo on purkaa toisiin." Olkoot ihan kuinka tahansa hyvä syy, niin mä en kyllä anna anteeksi omille kiusaajilleni, en ikinä. Toisaalta tyhmää olla jälkiviisas, jos olisin joskus kertonut jollekin, niin olisi tämäkin asia varmaan selvinnyt jo kauan sitten. Kuitenkin, tehty mikä tehty ja oon todella onnellinen, että ne ajat on ohi!
Day 9 - Has someone commented on your weight in a negative way?
Hell yeah. When on the second grade this one asshole came to my class, it all started. I was bullied from second grade to the end of the ninth grade. Interesting though, none of the girls in my class never commented on my weight in any way. Boys, oh yeah. Once a while I got this feeling I couldn't take it anymore. But here I am.
I actually feel pity for the people that have so low self-confidence that they can't just take care of their own business. I could write a novel about bullying, I just find it impossible to understand why bullies are forgiven so easily. "Yup, that Jussi-Hermanni is having such hard time, nothing goes well, it's normal to unleash it on other people like that." Well, in my opinion they can have ANY kind of a reason. At least I know I personally will never forgive the people that bullied, never. I guess it's stupid to be wise afterwards but if I would have told somebody I was being bullied the problem might have been solved waaay earlier. Anyway, what's done is done and I'm really happy those times are over.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti