Oon miettin tätä laihdutushommaa ja puhunu kavereitten kanssa tästä ja muuta. Oon tajunnu, ettei mun ole ihan välttämätöntä juuri LAIHTUA. Mun täytyy vaan tasapainottaa mun syöminen ja liikunta, niin kyllä mä normaalipainoon pääsen. Ei sen tarvitse tapahtua juuri nimenomaan ensi kesään mennessä.
Mietin oikeita syitä sille, miks mä haluan laihtua/pudottaa painoa. Alkuperäinen syy oli (en kyllä tajunnut tätä silloin kun alotin), että halusin itseluottamusta ja "kavereita". Mut kun laihduin tän ~14kg mitä oon tähän mennessä laihtunut (jee aamupaino 72kg <3), tajusin, ettei se ole painosta kiinni. Ei oikeat kaverit kato vaan sun ulkonäköä.
Oon lukion aikana saanut juuri näitä molempia aivan tajuttomasti lisää (kavereita ja itseluottamusta). Uskallan puhua kaikille ja vaan.. Olla. Oma (hullu) itseni siis. En tiedä johtuuko tämä siitä, että oon laihtunut, mutta ihan varmasti se on ainakin osatekijä. En koe olevani kaksi kertaa niin läski kuin muut enää.
En mä jaksaisi tätä kaikkea ilman kavereita. <3 En haluis aina purkaa kaikkea paskaa jonkun muun niskaan, mutta se on mulle vähän niinkuin henkirako. Ja psykologiassa viime kursilla keskusteltiin siitä, että ihmisillä on eri keinoja selvitä ongelmista. Mun tapa on kyllä aika selvästi tuo puhuminen.
Tosi randomia, ja varmaan unohdin puolet mitä piti sanoa, mutta ainakin rehellistä tekstiä! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti