"Kun vaihdoin vaatteita, mä tunsin oloni epälöllyväksi,
tavalliseksi, en vääristyneeksi
ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
En uskalla toivoa, joten kai se oli vain illuusio.
En mä VOI hyväksyä itseäni tällaisena.
En vaan voi."
Suora ote päiväkirjasta. En mä jaksaisi kirjoittaa mitään, pitäisi olla sitäpaitsi nukkumassa, herätys vähän yli tunnin päästä. As if mä enää mitään unta saan.
Päällimmäisenä ruoka-ahdistus, koska eihän matkalla pysty syömään terveellisesti, saati sitten vähän. Ällöttää jo etukäteen ensi sunnuntain aamupaino (ohhoh, tähänhän tulee pakollinen viikon kestävä vaakalakko). Toivottavasti en turpoa sitä neljää kiloa heti takaisin, jonka oon saanut pois tässä parin viikon aikana.
Pitää ainakin muistaa juoda paljon vettä, ja aion syödä ravintolassa aina lastenannoksen. Yritän parhaani olla ahmimatta. Kyllä mä pystyn tähän. Miksen pystyisi? Pakkohan mun on, en halua rikkoa niitä siiventynkiä, jotka olen itselleni jo kasvattanut. Mulla on ollut jollain tavalla niin paljon puhtaampi olo, kun se on tullut kunnolla takaisin. Ehkä pitäisi vaan uskoa sitä.
Mä en vaan haluaisi satuttaa ketään.
Muttakun ranne 15cm ja vyötärö 71,5cm JA OH MY GOD MÄ EDISTYN TAAS.
Yritän pärjätä siellä, koittakaa tekin täällä Suomen ah-niin-kauniissa syksyssä. Sitäpaitsi ens viikon jälkeen on syysloma, you can do it guys!
Asdfgdssdfg, rakastan teitä ja tulee ikävä. Millon mulla muka olisi ketään ikävä. Nyt on. Pitäkää kiva viikko. <3
<3
VastaaPoista<33 O:
Poista