Hide my head I wanna drown my sorrow, no tomorrow

Moi, oon ollu takas Suomessa noin sata päivää (tainosiis sunnuntai kolme aamuyöllästä, jos niin voi sanoa), jos joku nyt ei tiennyt jo. Oli mukava loma, tosin turposin ööh.. kuus kiloa tai jotain, mut ihan sama. Saan syödä ihan mitä haluan ja painan 72 vitun kiloa. (=
Toisaalta haluun kyllä aloittaa vaa syömään terveellisesti ja liikkumaan ja vihdoinkin taas pitämään sitä ruokapäiväkirjaa. Ilman kaloreita.

Juuri tasan näin kävi niille siiventyngille. Naurattaa.

Joka tapauksessa, rahaa meni kun roskaa (yhyy ostin neljät kengät) ja öäh söin kamalasti, koska olin vaan.. kauheen turvaton. Niinkun aina "uusissa" paikoissa. Kdihffhdiesb, en keksi taaskaan mitään sanottavaa.

Nojoo, mä oon kotona. Kukaan ei enää usko muhun ja se on tavallaan aika huvittavaa. Aika monet asiat, jotka yleensä koetaan oh-so-vakavina, on mun mielestä vaan naurettavia. Tai siis jos ne liittyy muhun itseeni. Minäminäeikäkukaanmuu.

Ja löysin kaverin blogista testin ja tein sen, tunnelukkotesti se oli kai nimeltään. Ja ihan tosissani hajosin, kun tuijotin mun tuloksia silmiin. Suurin osa erittäin vahvaa, kaksi keskivahvaa ja kaksi vahvaa. Enhän mä edes ole lukossa, ei tunnu miltään eikä se haittaa tippaakaan.
Välillä tuntuu ja se on paljon haitallisempaa.

Mutta pitää mennä suihkuun ja käydä vaa'alla ja kaikkea. Joten joo, ei mulla ees ollut mitään tärkeää asiaa, en muista ainakaan. Asfdsgfdedfggh ainiin ja tänään mummolle läskeilemään, ehkä se unohti makaroonit kanakastikkeesta, toivottavasti. Vaikka makarooneilla se kastike on kyllä ihan taivaallista.

And I find it kind of funny,

I find it kind of sad