65,9kg

Tuntuu, että tulin eilen (tiistaina that is) ehkä hulluksi. Ihan sillä oikealla tavalla hulluksi, ei sillä tavalla, miten sitä sanaa väärinkäytetään. Tai siis.. en mä uskalla selittää. Se oli vitun pelottavaa, mutta jos joku tulee kysymään, niin katsotaan sitten, pystynkö puhumaan. Kerron tai en kerro.
Tuskin kukaan haluaa tietää, ja ehkä ihan hyvä niin.

Syömisestä on tullut taas vaikeampaa ja.. tajuttoman ahdistavaa. Eilen (tiistaina!) söin 442kcal ja en olisi tiennyt kuinka paljon, mutta oli pakko tarkistaa, koska en tiennyt voinko syödä sen, mitä söin. Mitä jos siinä olis ollut 900 kaloria. 900 on starvation dietin yläraja, lääketieteellisesti kai. En mä tiedä. Kuullostaa aika isolta summalta ollakseen mikään starvation diet.

ja ei, en yritä viitata tällä itseeni, vaikka siltä ehkä vaikuttaakin.

Joka tapauksessa, tänään se kostautui. Söin eka aamupalaksi banaanismoothien ja päätin fiksusti, etten syö ennen kuin illalla, koska äiti haluaa tehdä ruokaa. No enköhän vaan ottanut käteen ahniinrakkaan kirjan nimeltä Ihana meri ja se oli menoa. Sain luettua kai 90 sivua, sitten vaan.. sumeni. Mä kävelin määrätietoisesti keittiöön, päässä jyskytti

 "MÄ NORMALISOIN MUN SUHTEEN RUOKAAN"

ja mä vaan söin ja söin. Söin 30g mysliä ja puoltoista desiä maitoa. Söin kaks viipaletta pullaa ja sen lisäksi join kaakaota. Ja illalla äiti teki ranskalaisia ja kalapuikkoja. Mä söin niitäkin.

Sairasta, tekee mieli.. Ei siitä olis enää mitään apua. Ahdistaa ihan liikaa, kun ajattelen huomisen aamupainoa. Se ei SAA olla yli 66kg, pääsin vihdoinkin taas näin, öh, alas? Ja on enää kaksi päivää aikaa laihtua niin, että en näytä Kreikassa ihan jäätävältä. Pelottaa, että oon nyt ihan turvonnut. Pitäis ehkä käydä ostamassa nesteenpoistajia. Tai paastota huomenna. 

Syön huomenna kaksi leipää ja juon kolme litraa vettä. Sounds like a plan, vaikka se ei ehkä toteudu. Ehkä pitäisi olla vähemmän ankara itselleen, mutta joka kerta kun tunnen mun reidet, en osaa ajatella muuta kuin, että LAIHDU JO.

äääää misunderstood*

Miksen mä koskaan treenaa, miksi pelkään sitä niin paljon? Ajantaju on ihan kadonnut, mä en enää muista kuinka monta viikkoa oon ollut saikulla. Tää on ehkä toinen, mutten voi sanoa varmasti. 

asdfghfds niin sitä käy ;_; paitsi että insomnia ja insomnia, mutta en nyt jaksa noudattaa pakko-oiretuntemuksia ja ruveta selittämään hirveää romaania siitä miten taas käytetään sanoja väärin. Tai kumminkin pätisin vaan väärällä tiedolla. Whatever.

Pelottavaa, mutta ehkä pitäis vaan nauraa omalle heikkoudelleen ja tulla vahvaksi. Hävittää tää ylimäärävaluma. Oksettava liiallinen turhuus, joka mut ympäröi. Tunnen ne mun ihon alla, rasvasolut. En osaa selittää miltä se tuntuu mielessä, mutta paniikki aina lähellä. 

Olenpas naurettava. Ja sairas, eikai kellään voi olla taas nälkä, kun on vasta syönyt neljä tuntia sitten. Ei mulla ole nälkä ennen kuin ehkä kuuden tunnin jälkeen.

Sanity, perfection, beauty, truth.

Ainiin, Only My Railgun!

Ja ainiin, -4,2kg kahdeksassa päivässä. Turvotusta ehkä, mutta ainakin se putoaa.

Ja muuten, kyllä mä tajuan, ettei tällä tavalla laihdu pysyvästi, joten ollaan ihan hiljaa siitä, joohan?

Mun on pakko laihtua nyt.