Ärsytän itseäni. Mä en saa oikein koskaan mitään aikaisiksi, en ikinä. Aloitan siivoamisen, innostun siitä, löydän jonkun ah-niin-tarpeellisen tavaran ja sitten unohdun tunneiksi tutkimaan mun työpöydän laatikoiden sisältöä. Mulla on niin paljon tavaraa, että se pursuaa korvista ja nenästä ja ikkunoista ulos. Varastoin vaatteita sitä kaunista päivää varten, kun jaksan oikeasti ruveta miettimään mun outfittejä kunnolla.
Mulla on varmaan tuhat novellia, jotka on lopettamista vaille valmiita. Haluan vaan kirjoittaa, muttakun siitä on tullut jotenkin vaikeaa. Tai no, tällä hetkellä tää tulee aika luonnostaan.
En uskalla aloittaa mitään isompaa projektia kirjoittamisen suhteen ja tosissani paneutua siihen. Pelottaa liikaa, enkä mä edes tiedä, miksi. Epäonnistuminen ehkä?
Haluan taas sellaisen break free -kokemuksen. Oon tosi lukossa, vaikka mulla menee oikeasti suhteellisen hyvin. Se kaikki negatiivinen energia on jossain tosi syvällä piilossa. Välillä vaan käy niin, että se purkautuu ja jään sen alle.
Eilen meinasin kuolla vitutukseen. Mua vituttaa liian usein ja pää räjähtää ja argh. Kirjoittaminen näköjään jopa auttaa, mutten saa aloitettua enkä lopetettua, niin tilaisuus jää turhan usein käyttämättä.
Tavallaan ois kiva, että koulu alkais. Olis kunnollinen rytmi, ei menis syöminen tällaseks ihme pelleilyks ja saisin ehkä jopa nukuttuukin kunnolla - as if, sithän mä nukkuisin vielä huonommin. Toisaalta oon jotenkin innoissani, koska mul on kerrankii suunnitelma opiskelujen suhteen. Tai ei välttämättä suunnitelma, mut sellainen päänsisäinen luonnos. Mä käyn toisen asteen opinnot loppuun mahdollisimman nopeesti, ja sitten lähden yliopistoon joko Helsinkiin tai ulkomaille. Tuskin mulla on silloinkaan mitään hajua siitä, mitä haluan tehdä, mutta ehkei kannata stressata vielä. Antaa asioiden mielummin mennä omalla painollaan.
Tekee mieli kirjoittaa yhdestä ihmisestä, mutkun ei. Hyi ällösöpöä ja en osaa, enkä saa sitä ajatusta muutenkaan soljuuntumaan tähän tekstiin.
Joku muu kerta sitten. Jos vaikka saisin heräteltyä blogia henkiin tai jotain.
Mä tahdon perustaa jonkun lifestyle-blogin ja postata sinne outfittejä ja festarijuttuja sun muuta. Ja opiskella kieliä. Opiskella ja kirjoittaa, elää, kaikkea. Ottaa nännilävärin ja ainakin nyt aluksi muutaman tatuoinnin. En tuhlata elämääni pelkäämiseen ja jatkuvaan arpomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti