Jäätävää, kova lattia lohduttaa, mikäs tässä. Kaikki on ok.
Ja silti ei oikeastaan mikään ja ei melkein kukaan. Ei uskaltaisi tai kiinnostaisi olla yksin. Kuka jää?
Ei kai kukaan.
Osaisinpa mä kirjoittaa, tuoda asioita ulos, tehdä jotain hyödyllistä ja muuttaa tilannetta. Musta ei varmaan sitten vain ole siihen. Suunnitelmia löytyy aina välillä, muttei niistä loppujen lopuksi tule koskaan mitään.
Ei se haittaa. Ei jaksa, ei pysty.
Tää menee kohta ohi ja sitten jaksan taas olla.
"Mä oon niin ankara itelleni,
en kato taakse ikinä ja kelaa miten meni
--
Mut onks nää muka oikeita oireita?
Kaikki on okei, ei miehen kuulu olla toimetta
--
Mut ei omaa heikkoutta voi vaan myöntää
Elän harhaluulossa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti