BMI 21,0 tänään aamulla. Okei, painan 58,9kg. Yhdeksän kiloa pois, ja voin hengähtää hetkeksi. Kaksitoista, ja olen riittävän laiha. Ei se ole edes paha tavoite.
Syömishäröily on omalla sairaalla tavallaan tosi miellyttävää, kun sen tekee kunnolla.
Ei tule yksinäinen olo - ainahan mulla on mun härö ja ollaan yhdessä onnellisia, kunhan mä tottelen.
Oon syönyt tänään Skyr-rahkan, makuna vanilja-suklaajoku (yhh, ällömakeaa, mut oli aika hyvää silti). Siinä oli 124kcal, ja oon vitun ylpee itestäni, koska oon kuluttanut normaalin aineenvaihdunnan (joka on varmasti sitten istuessakin ~1500kcal päivässä) lisäksi 317kcal. En jää miinuksille, koska aattelin vielä syödä kolme pientä jauhelihapihviä (hyihyihyihyi yhteensä varmaan 250kcal, kaduttaa jo etukäteen) ja pakasteporkkanoita (vaikka 100g, eli 23kcal). Ne makaroonit, jotka keitin eilen, voin joko heittää pois tai syödä, en oo päättänyt vielä. Äiti on ysiin asti pois kotoa, mahtavaa.
Sitten ehkä jopa kupillisen sipsejä tai keksin tai pari palaa suklaata.
Ei ees tee mieli ahmia, koska oon niin motivoitunut.
"Normaalit ihmiset" on kivoja, kun suurin osa niistä ei ymmärrä energiamääristä mitään. Voi syödä kasviksia ison annoksen, eikä kukaan tajua sen olevan millään tavalla väärin. Eihän se olekaan, mutta onhan tää nyt vähän kyseenalainen tapa laihtua terveyden kannalta.
Sellasta se on.
MULLA ON NIIN VITUN HYVÄ OLLA UNF<3
#laihdutusonelämä #ifeellikeafuckingproana #mikähänvitunanavitunläski
----
Ja nyt, kun söin, ei olekaan ihan niin hyvä olo, fml. Kaduttaa ja ahmituttaa, tekee mieli sipsejä ja karkkia ja kaikkea. En mä ehkä uskalla.
Toivottavasti en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti