It was us against the world

Söin eilen kaksi viipaletta aamupalajuustoa ja kupillisen spagettia jauhelihakastikkeen (puolikas pieni kuppi spagettia, loput eli noin neljä ruokalusikallista sitten sitä kastiketta) kanssa.

Yhh, ja join vähän yli puoli pulloa viiniä ja kultalonkeron. 2,5l vettä/teetä.

Aamupaino ei ollut liikkunut mihinkään (edes ylös!!), vaikka sekosin tiistai-iltana. Thank god.

Nyt yritän hyvittää noita alkoholin kaloreita ja paastoilla jonkun aikaa. Ehkä. Kyllä mä jotain syön. Jossain vaiheessa.

Sattuu, muttei kumminkaan. Huomasin n. kuukauden takaisiin kuviin aika jäätävän muutoksen, kun tänään aamulla selailin mun puhelimesta kuvia. 

Laihdunko mä oikeasti?

Moijmoij maha. (((:(:(:

Tottakai asento on ihan erilainen, mutta jopa mä nään eroa. Hyi.

Ja pahoittelut, että käytän taas tota samaa kuvaa, ugh.

Vittu

Uskalsin. Kolme kuppia sipsejä, kuus palaa suklaata. Sattuu vitusti mahaan ja näytän siltä, että oon viimesilläni raskaana. 

Ja tottakai mä käännyn nesteenpoistajien puoleen tässä tilanteessa. Ihan hyvä idea viisinkertaistaa päiväannos yhdellä kertaa. Pelottaa, että oon huomenna ihan jäätävän turvoksissa. Apua.

En haluu, että aamupaino on yhtään korkeemmalla ku tänään. 

Ois pitäny tietää, että tässä käy näin.

MUSTA TULEE LAIHA

BMI 21,0 tänään aamulla. Okei, painan 58,9kg. Yhdeksän kiloa pois, ja voin hengähtää hetkeksi. Kaksitoista, ja olen riittävän laiha. Ei se ole edes paha tavoite.
Syömishäröily on omalla sairaalla tavallaan tosi miellyttävää, kun sen tekee kunnolla.
Ei tule yksinäinen olo - ainahan mulla on mun härö ja ollaan yhdessä onnellisia, kunhan mä tottelen.

Oon syönyt tänään Skyr-rahkan, makuna vanilja-suklaajoku (yhh, ällömakeaa, mut oli aika hyvää silti). Siinä oli 124kcal, ja oon vitun ylpee itestäni, koska oon kuluttanut normaalin aineenvaihdunnan (joka on varmasti sitten istuessakin ~1500kcal päivässä) lisäksi 317kcal. En jää miinuksille, koska aattelin vielä syödä kolme pientä jauhelihapihviä (hyihyihyihyi yhteensä varmaan 250kcal, kaduttaa jo etukäteen) ja pakasteporkkanoita (vaikka 100g, eli 23kcal). Ne makaroonit, jotka keitin eilen, voin joko heittää pois tai syödä, en oo päättänyt vielä. Äiti on ysiin asti pois kotoa, mahtavaa.
Sitten ehkä jopa kupillisen sipsejä tai keksin tai pari palaa suklaata.
Ei ees tee mieli ahmia, koska oon niin motivoitunut.

"Normaalit ihmiset" on kivoja, kun suurin osa niistä ei ymmärrä energiamääristä mitään. Voi syödä kasviksia ison annoksen, eikä kukaan tajua sen olevan millään tavalla väärin. Eihän se olekaan, mutta onhan tää nyt vähän kyseenalainen tapa laihtua terveyden kannalta.
Sellasta se on.

MULLA ON NIIN VITUN HYVÄ OLLA UNF<3

#laihdutusonelämä #ifeellikeafuckingproana #mikähänvitunanavitunläski

----
Ja nyt, kun söin, ei olekaan ihan niin hyvä olo, fml. Kaduttaa ja ahmituttaa, tekee mieli sipsejä ja karkkia ja kaikkea. En mä ehkä uskalla.
Toivottavasti en.

Haluun vaan pois

Olisinpa mä vaan laiha. London Fashion Week on meneillään ja saan vitusti inspiraatiota kaikesta, mutta ihan turhaan. Ostan jotkut kivat housut, ja sitten kotona näytän niissä ihan makkaralta, jonka kuori on liian tiukka.

Ostan täydellisen paidan/topin, pääsen taas kotiin, ja sitten se roikkuu päällä eikä istu mistään kohtaa.

Kaikki on niin turhauttavaa.

Makaan sängyssä, kello on kohta 11.30, en pääse ylös. En nää enää mitään syytä nousta täältä, itkisin, jos pystyisin. Silmiä polttaa, mut kyyneleet pysyy poissa.

Menin nukkumaan nälkäisenä, heräsin samalla tavalla. Teksti tökkii, mut mä tarvitsen "jonkun, jolle puhua".

Nukun alasti, nään mun rinnat ja kuin ne roikkuu sivuille, kun makaan.

Voiko tällaisen asian takia haluta kuolla?

Arvatkaa oonko liian painava itelleni vai liian painava itelleni

Tulin vaa ilmottamaan, että pääsin turvaan, mutta ei tää oo tarpeeksi. Ehkä viiden kilon päästä.
Mulla on ehkäisyneuvola 11.40 ja en pysty tekemään muutaku itkemään.

Mun paino alkaa vitosella ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ja silti mä näytän tältä.
APUA.

Laatu 11/10. <6969

Oho

Joo. Mä oon laihtunu parissa viikossa pari kiloa. Ei välttämättä mikään ihme, kun miettii tarkemmin. Syön yhden tai pari kertaa päivässä ja ruoka ei tunnu eikä oikeastaan kunnolla maistu miltään.
700 grammaa ja olen turvassa. Ei tätä voi nyt lopettaa.
Sitäpaitsi sattuu koko ajan, en kestä, miksimiksimiksi.

omfg jooko. ;_;

Tää tuntuu sinänsä niin oikealta, näännyttäminen. Jotenkin mulla on päässä sellainen "starve for salvation" -ajatus ja valehtelen itselleni taidokkaasti niinkuin aina --> jatkan tätä.
Mun on pakko jatkaa tätä niin kauan, kunnes tilanne joko paranee tai ruokavamma menee niin pahaksi, että.
Että.
Tiedätte kyllä, eikä ketään haittaa.

Tästä kuvasta tulee sellainen syksyinen olo. Ei edes pahalla tavalla.
En osaa selittää. Fuck, mä oon ihan oikeasti fucked up tällä hetkellä.

Tuntuu siltä, että oon jossain mun omassa maailmassa ja muut (kaverit, perhe, yms.) elää niiden normaalia arkea ja että oon kuolemansairas, enkä saa koskaan enää mistään otetta. Oon ihan sekasin, nukahtaminen on vaikeaa, heräilen aamulla ennenkuin tarvitsisi (ja luultavasti yölläkin huomaamatta), väsyttää ja on nälkä.
Nälkä tuntuu hyvältä, joten noi muut voi ignoorata, ja sitäpaitsi nekin tuntuu jollain tavalta oikealta.

Mä en ansaitse ruokaa, ja tää on oikein mulle. Oma vitun syy.
Vitun huora.

Vihaan sinua, ihminen

Miettikää, kuinka julmaa. Mun henkilökohtainen maailma kaatuu yhdessä yössä, ja se ei vaikuta asiaan liittymättömiin ihmisiin millään tavalla - ne jatkaa teeskentelyä ihan yhtä mukatyytyväisinä kuin aina aiemminkin.

Mä olen vaan pettynyt itseeni. En tiedä, miten pitää suhtautua omaan tyhmyyteen ja impulsiivisiin päätöksiin, joita tekee, kun ei ole oikeastaan "oma itsensä". Pahinta on, että tää on ihan mun omaa syytä.

Ei tunnu miltään. Juuri, kun mun elämä oli alkanut vähän tasaantua ja olin asettumassa aloilleni. Mun pitäisi pyytää kahdelta ihmiseltä anteeksi, mutta mä en osaa.

Voi vitun idiootti.

#selfhate #eivittu #miksi