Musta tuntuu, että ei kestä kauaa, ennenkuin relapsaan oikein kunnolla. Mä en halua syödä, tai en halua haluta. Teen tän itselleni vahingossa.
Näin käy aina syksyisin. Antakaa anteeksi.
Ja sitten, jos en relapsaa, niin tunnen itseni luuseriksi, koska en tavoitellut mun todellista ainoaa pitkäkestoista "unelmaa". Sinänsä aika surullista.
Mutta enhän mä voi, enhän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti