Mä siis näköjään osaan vieläkin, en niin hyvin kuin ennen, mutta silti. En vaan osaa laskeutua, mutta kaiketi siihenkin oppii. Parempi olis.
Koulu on yksi parhaista asioista, jotka on tapahtunut vähään aikaan. Mä en halua syödä aamupalaa. Mä en pysty syömään ruokalassa.
Mä kävelen pysäkille ja tunnen sen tutun ja turvallisen huimauksen palaavan. Ei tarpeeksi vahvana vielä, mutta kyllä joku päivä sitten.
Mä en uskalla käydä vaa'alla, mutta jotain 64kg paikkeilla mennään, hyhyhyh. Vieläkin 7kg enemmän ku joulukuussa. Mä pystyn tähän, mä alitan kuudenkympin uudestaan ja pääsen vielä siihen viiteenkymppiinkin.
Mun on pakko.
Joku päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti