Such a beautiful lie to believe in

mun ihmissuhteet lyhyesti?

Aamupaino 61,8kg. Miten vitussa se on noin alas mennyt? Mä kumminkin syön aika paljon liikaa enkä liiku yhtään. Ehkä oon jotenkin onnistunut boostaamaan mun aineenvaihduntaa. Emmätiedä.

Tuntuu jatkuvasti jotenkin tyhjältä, merkityksettömältä, yliväsyneeltä. Onkohan sekään sitten ihan tervettä, että nukkuu edellisenä yönä kahdeksan tuntia, herää yhdeltä (ilta?)päivällä ja sitten on ihan nukkumisvalmiudessa seitsemän aikoihin illalla. Kaipa sitten.

Eilen yritin polilla saada asioita ulos, mutta ahdistuin taas vaihteeksi sen verran, etten sitten saanut yhtään mitään tärkeää sanottua. Aika turhaa tuolla on käydä, ne ei voi auttaa, jos mä en puhu.
Mutta aina kun yritän, joku vaan vetää mut hiljaseks ja päädyn tuijottamaan lattiaa kiusaantuneena.
Aimitenniin aikuisiin on vaikea luottaa. Ihmisiin yleensä.

Joo. En onnistu avautumaan tännekään mistään. Okei. Ei jaksa edes yrittää, ehkä sitten joskus.. kolmentuhannen vuoden päästä.
Ainiin ja Esko suunnilleen muutti meille ja mun (ööh okei, no meidän) unirytmi on päin vittua ja jotain.
Ei oo oikein motivaatiota postata, ei se mitään. Niinkun kukaan edes lukisi.

Lolololololollllllllllllol turhaaturhaaturhaaa

JIIEEEEEEESKOOOOOOOOOOO ja Kitty Taiteilija

Maanantai, ei ollut taaskaan kaikkein armeliain

Hyvä viikonloppu jälleen, perjantaina mun ja Karitan synttärit ja sitten siihen lisäksi mun tuparit jonkinasteisessa kännissä. Lauantainakin olin alkoholin vaikutuksen alaisena, oho tää on aika harvinaista nykyään.
Ja ruokahalu tuntuu olevan aika lailla hukassa. Ihan sama, kai?

Mulla oli mielessä joku numerontäyteinen postaus, mutta nyt kyllä unohdin ne kaikki asiat, mistä piti kirjottaa.
Nojoo, oon taas ihan koukussa. Koukussa mihin, joku kysyy ja mä vaivaannun, koska en osaa vastata kysymykseen täysin järkevästi. Typeriin asioihin, aamupainoon, kaloreiden laskemiseen. Ihmisiin. Ruokaan jollain tavalla.

Kun on nälkä, ei oo ruokahalua. Kun on ruokahalu, se on sitten ahmimishimoa, ja sillon ei ole nälkä. Laihdutus tavallaan pelottaa mua, se ei välttämättä oo kontrollissa enää. Ihan sama.
Jännä sinänsä, masennus on aina vaan nostanu mun ruokahalua, miksi se nyt sitten häviää? Mullahan menee ihan hyvin.

Niistä numeroista. Aamupaino tänään 64,0kg, edeltävinä kai jotain 63,5kg. Kalorit liikkuu jatkuvasti (ainakin ruoan osalta) viidessäsadassa tai sen alla. En pysty syömään yhtään enempää. En edes tonniviittäsataa, vaikka ahmisin. Tuntuu, että kaikki aattelee, että mä oon vaan vaikee ja ärsyttävä. Niin mä oonkii, tyhmä, kuka muka tarvii selvitäkseen tiedon siitä, kuinka monta kaloria on pistänyt sisäänsä. Typerää, lapsellista, pakkomielteistä. Ehkä mä vaan kuvittelen sen?

Joten siis, hyvä viikonloppu (kahta paniikkikohtausta lukuunottamatta, kiitos ihanille, jotka autoitte selviimään). Maanantaina sekin sitten korjattiin.
Heräsin yksin, oli vaan minä ja tyhjyys. En saanut koko päivässä mitään aikaan, ja ahmimishimo alkoi aamupäivästä. Se hakkas päässä SYÖSYÖSYÖ KAIKKI MITÄ KAAPEISTA LÖYTYY ja mä vastustelin parhaani mukaan, mutta se ei lähtenyt minnekään. Ei vaikka kuinka yritin. Sitten illansuussa lopetin yrittämästä ja annoin sen vaan mennä. Ja sitten jouduin rangaistukseksi lenkille.
Mä en käy ikinä lenkillä.

Ainiin ja sain sunnuntaiaamuna mielialakyselystä 64 pistettä. Joomitä.